JurassicRock 2009 on Käyty!

Niin se vaan taas meni, tuo odottamamme ja jo legendaksi muodostunut JurassicRock.
JurassicRock on ottanut pysyvän jalansijansa Suomen festarisuvessa, erinomaista.

Sää oli tällä kertaa meille erittäin suosiollinen, muutama pisara vettä toki saatiin, mutta ne pisarat olivat laskettavissa yhden käden sormilla.

Lämmintä oli! Yön lämpötiloista en tiedä, oli se niiiiin mukava nukkua vuokramökissä, ei tosin näin vanha pieru telttamajoitusta kestäisikään.

Bändejähän oli tietty mukana ko. tapahtumassa. Ehkä parhaiten näistä jäivät mieleen RockJyrä Francine ja Kotiteollisuus.

Francine jyräsi tuttuun tapaansa suoraviivaisesti ja sai kansan aikaisin aamulla (klo 1300) pomppimaan.

Kotiteollisuus esitti äijämetalliaan mallikkaasti, kuinkas muuten.
Muutama tissiparikin pomppi eturivissä ja taisi Hynynen saada mutavellissä piehtaroineen tyttösenkin viimein näyttämään omansa.

Hynysen hattu pääsi uuteen kotiin! Siinä tuoksui keikanjälkeen Hynynen.

Olihan siellä toki muitakin kuten: Viikate, PMMP, Apulanta, Pain ja positiivisesti yllättänyt Puolalainen reggaebändi Vavamuffin, niin ja Popeda.

Danko Jones, kuka helvetti? No niin, kyllä pojalla on hyviä kappaleita, se laulaakin hyvin, mutta mutta... Nyt en tiedä oliko kuvaajien puuttumisesta alkanut vinettäminen vitsi, vai onko pojan pippeli tosiaan niin pieni, että egoa pitää pönkittää aukomalla päätään ja esiintymällä maailmantähtenä? Toivottavasti kyseessä oli vain vitsi.

Hiphopparikansaakin oli muistettu, ikävä kyllä. Jopa dancepuolelle oli saatu oma edustaja soittelemaan luuppeeja. Toivottavasti ensivuonna katkeaa sitten sähköt juuri kun saatanan rumpukone tai sampleri tai tietokone antaa ensimmäisen sointinsa, oikeasti.

Kävijöitä oli tapahtumassa ilmeisimmin 13 000 kappaletta.
Alueella oli turhaan auki yli 300 bluetooth laitetta, joista suurin osa oli kännyköitä, muutamia tietokoneita ja muutama muu laite.
Kukaan ei kuollut, joku sai varmasti turpiinsa, joltain varastettiin jotain, joku menetti neisyytensä jo sadannen kerran.

Kaikenkaikkiaan hyvä oli tämäkin Jurassic, ensivuonna tulemme taas.

TuxGuitar

Otsikko kertoo kaiken.
LATAA.

Jauzaa!!!

Liput Jurassikkiin on hankittuna ja sijoitettuna kätevästi varmaan talteen kotimme ilmoitustaululle kirjekuoreen.

Tänävuonna ei sitten ole tarjolla mieltämullistavaa musisointia ainakaan mitä bändeihin tulee, mutta ehkä me kestämme, ehkä me kestämme.

Saattaapi olla että törmään itseensä Åke Iihin, pitääkin silloin kinuta jotain ilmaisroinaa.

Hieman myöhemmin on sitten ScoopRock jäähallissa, sinne on sitten nokka suunnattava ja tärykalvoja kuritettava.

Hörskys!

HaudiHou!

Elämän jysäys!

Varmistui että tulevaan JurassicRock -musikaalitapahtumaan olemme saanet oman mökkimme jälleen!

Pitääpä katsoa erään kaapin päälle ja tarkastaa, onko siellä viimevuotisen Jurassikin aikainen kirjoittamani bändilista arvosteluineen :)

Aikaa on vierähtänyt huomaan (kiitos addiktoivan keleen Flyffin).

Kitaraa olen taas hivellyt, painottuminen on siirtynyt Bluesin-puolelle, jälleen.
Tähän tulee kuitenkin muutos, sillä olemme nyt vakaasti päättäneet aloittaa musiikillisen uramme.

Mistään popista ei sitten ole kyse, vaikka hentomielinen ja idiootti olenkin.
Ei, me aloitamme raskasmetallin tuottamisen. Metallibändejähän riittää, me kuitenkin tulemme erottumaan joukosta vanhuutemme ansiosta. Odotamme innolla rollaattoribändäreittemme kohtaamista veriluolissa.

Ehkä minä kohta herään ja huomaan olevani jänis, metsästäjän ampumat haulit persuksissa.

Se on trööt.