StSanders

Työnlomassa on mukavaa kuunnella oivallista musiikkia taitajilta.
Kiitos StSander, saimme vihdoinkin sitä mitä halusimme :)

Youtubeen siitä hauksi StSanders, hus hus!

EddyGaz

Nyt on sitten pari päivää opeteltu speedpickingiä EddyGaz:in oppien mukaan.
Alusta oli aloitettava juu. Nyt pääsee suht puhtaasti tuonne 140 biittiin.

Harjoittele harjoittele harjoittele, kuten Eddy sanoo.

On mahtavaa seurata kuinka joku opettelee ja kehittyy ja antaa muille yksinkertaisia neuvoja ja harjoitustekniikoita eikä tee mitään diivailumielessä. Eddy huomaa virheensä ja palaa uudelleen ja uudelleen takaisin alkuun, kunnes osaa. Niin ja palaa muistinvirkistämiseksi alkuun muutenkin. Hyvä tyyppi!

Tuossapa linkki: http://www.youtube.com/watch?v=UqJfDpFUJwY

Anttila avattiin.

Siellähän sitä sitten piti käydä tiirailemassa, oli siellä ihmisiä ruuhkaksi asti.
Onneksi sieltä pääsi pois :)

Sitten pitikin mennä alakertaan, siellä on sellainen musiikkivälinekauppa.
Voi MÖRINÄ!

Oli uusien tilojen myötä tullut uusia kitaroita.
Ibanezin vermeitä. Aivan mahtavia.

Hinnat tietty vaihtelivat signeerausmalleissa, Steve Vai taisi olla n. 2600 €.
Kyllähän sillä rämpyttelisi.

Minua kyllä kiinnosti musta mattapintainen 7-kielinen, ehkä menen jossain vaiheessa sitä hyväilemään.

Paras lahja ikinä minulle olisi kuitenkin se hopeanvärisessä kuljetuskotelossan makaava mukavauus: Muovilankkuinen soittohirmu (en tiedä miten soi, ilmeisesti taivaallisesti) jota kaunisti hintalappu 5100€.
Sitä soittaessa pitää ainakin keikalla olla alushousut jalassa, kotona ei ole niin väliä vaikka läpinäkyvä onkin.

AlternativePicking

Jopas on kiva aloittaa alusta nopea rämpyttäminen kitaralla, varsinkin tuommoisella V muotoisella, seisten ei ole hyvä ja istuen ei saa oikeata asentoa jotta kielet dumppautuisivat oikein.

Uudelleen piti aloittaa koska huomasin, että vauhdin kasvaessa virheet lisääntyvät logaritmisesti. Ei muuta kuin metronomi 80 biittiin ja diu diu diu diu diu diu.... kyllä se siitä. Puhtautta puhtautta puhtautta, se vaatii vielä viikkoja.

Plektrakin on aivan liian suuri ja jäykkä. Onneksi sentään tänään oli liukasta ajaa töihin.

Pepsi voitti Kolan!

Nyt on menneet asiat solmuun.
Mikkelin kuuluisuus Kola-Olli on vaihtanut Pepsiin!

Tämä järkyttävä uutinen on Ilta-Sanomien sivulla.

Kuinka käy meille nyt kun kaikki muuttuu!

Kylymä!

Jopas oli aamulla kylmä, lentokentällä mittari -10C, tuntui reisissä mahtavalta viima kun mopollä pöristeli töihin. Onneksi on lämpöiset hanskat niin ei sormet pakkasen takia turpoa.

Intonaatio

Niin sitä sitten sävelkorvake on mukamas parantunut, että puoliakustisen Samick -kitaran intonointi alkoi kiinnostamaan.

Ei muuta kuin piuha kiinni ja viritysmittari peliin.
Saakeli... eipä saa intonoitua tuota kitaraa, loppuu tallassa säätövara kesken, voi perse.

Soittoa tuo nyt ei paljon häiritse, muutama hertsi sinne tänne ja blues soi yhtä kauniisti vaikka soitin ei täydellinen olekkaan. Blueshan tulee sydämestä ja sen sotkuista ei kukaan ota selvää muutenkaan.

GetInThePit

Suomen paras webmetallizine GETINTHEPIT muuttaa toimintaansa.

Harmi, oli vallan mainio tuo aiempi toimintamallikin,
mutta muutos muuttuu ja kehitys kehittyy.

Onnea Rybackille ja kumppaneille, matka on kohti tulevaisuutta.

Vanha mies ja kitara.

Tuossa eräässä musiikilaitekaupassa katselin kuinka nuori poikanen tutki silmät kiiluen hevikeppejä.

Selvästi näki kuinka pojan sormet syyhysivät päästä kokeilemaan kitaraa.
Siihenpä sitten paikalle liihotteli pitkätukkainen musiikkilaitekaupan setäihminen.

Jackson pojalle kouraan ja vahvistin päälle.

Blunk, snir, krää, tshump tshump... eipä löytänyt pojan sormet oikeille paikoille, taisi poika olla jännityksestä vaan niin sekaisin.

Itse muistan kuinka silloin poikasena ihastelin kitaroita kaupassa, joskus jopa kokeilin jotain kitaraa, mutta niin kehnolla soittotaidolla ei kauaa ilennyt ihmisiä kiusata.

Sitten opiskeltiin, opiskeltiin ja opiskeltiin, itse.

Erityisen huono nuottikorva ei kyllä asiaa auttanut, ei sitten millään. Onneksi löytyi nuotteja kirjastosta kun ei kuuntelemalla oikein saanut tolkkua että mistä soittaa ja miten.
Tarpeellisimmat otteet opittiin ja samat barrena.

Se vasta oli hienoa, kun sai soitettua rokkikompin! Voi juma mikä fiilis.

Nuotteja piti opetella kun ei siihen aikaan ollut kappaleita tablattuina netissä, ei sitä nettiäkään kyllä ollut.

Siinä se aika meni opetellessa ja muu perhe ärsyyntyi ja varmasti ne naapuritkin siellä kerrostalossa. Omatekoinen fuzz kytkettynä putkiradioon oli kova juttu. Oli kitarassa vain niin huonot mikit että piti etsiä oikea paikka huoneesta kierron eliminoimiseksi.

Musiikkilaitekaupoissa jatkettiin kiertelyä ja kylläpä otti niin sanotusti kuuppaan eräänkin kerran joulun alla. Muusiikkilaitekauppaan tuli mies jonka poika halusi opetella soittamaan kitaraa. Myyjä varmasti tajusi/tunsi/tiesi miehen olevan maksukykyinen ja tyrkytti tälle Stratocasteria, Fenderin putkivahvistinta ja sen ajan efektilaitteita levyyn asennettuina.

Oli pojalla varmasti kiva joulu kun sitten avasi pakettejaan ja pääsi näppäilemään plunk plunk ääniä. Toivottavasti sen pennun sormet katkesivat tai tapahtui muuta inhaa. No ei vaineskaan.

Siskolle silloin aikoinaan hankkivat "aloittelijalle sopivan" kitaran. Nehän ovat niitä halpoja, joilla soittaminen on oikeasti ihmisen käsityskyvyn ylittävä suoritus. Jos kitaransoiton meinaa aloittaa, niin heti alkuun on hankittava kunnon välineet. Kitaran pitää olla kunnollinen, stemmattu, tämmätty, intonoitu. Siinä pitää olla sustainia ja kielet pitää saada alas.

Sisko siis sai semmoisen kumikielisen kitaran, se oli kauhea laite se. Ei pysynyt vireessä, eikä soinut, plunksalteli vain ja rämisi.

Sitten aika vieri ja kului ja mateli, olin iso aikuinen. Kitaroita ja vahvistimia tuli ja meni. Aina myynnin jälkeen piti ostaa toinen, se oli yhtä kierrettä.

Musiikkivälinekaupoissa käytiin "esittelemässä taitoja", nyt jälkeenpäin kyllä hävettää: Se mikä itsestä kuulosti hienolta, oli toisen korvissa puhdasta paskaa.

Nyt olen saanut hyppysiini jäämään kolme kitaraa, joita en aio eteenpäin heittää.

Vanhamies aivan intoutui metallista (sitä en voinut sietää aiemmin) kun viritti kitaransa dropped-d vireeseen, johan jysähti. Olipas helppo soittaa metallia.

Sitten samainen vanha äijä viritti toisen kitaransa dropped-c vireeseen. No nytpäs ne helvetilliset metallit vasta tulivatkin sielusta esille. Tablojakin alkoi se samainen äijä netistä imeä. ovat vaan poijjaat ison osan tehneet oikeasti päin persettä niissä tabloissa.

Ai niin se poika jäi sinne kauppaan. Nykyään tuntuu olevan erittäin helppoa aloittaa metallibändi, niitähän kyllä riittää. En keksi muuta selitystä kuin sen että jokainen virittää kitaransa johonkin dropped viritykseen ja jos löytyy rytmitajua, niin metalli on valmis ja eikun keikalle. Uskon että tuo kyseinen poikakin on jo virittänyt kitaransa metallimalliin ja on kohta lavalla.

Sinne minäkin, viimeistään vanhainkodissa, rollaattoreihin nojaten soitetaan metallia niin että vaipat töhnääntyy.