Sota on ohi!

Risuparta kotiutui eilen. Oli mukava huomata kuinka pitkätukkainen, partasuinen ja isohko mies puettuna pellepukuun herättää alokkaissa ja muissakin hilpeyttä jota ei peitellä :D
Sotkun munkit olivat hyviä, kahvi oli välillä kehnohkoa mutta juotavaa. Vanikkamurskaamon ruoka oli tasaista armeijatavaraa, ruoan ulkomuoto muuttuu maun pysyessä samana.

Oli mukava katsella kauniita vaaleanpunaisia ja sinisiä rakennuksia, joiden välillä nuorimmat tulokkaat sulokkaasti liikehtivät. Taivaalta satoi kukkia ja aurinko hymyili meille. Kaikki tunsivat toisensa ja rinnat täyttyivät rakkaudesta, lauloimme hymnejä ja syötimme lintuja.

Harjoituksen johto ilahdutti meitä kaikkia aamuisin esiintymällä keskusaukiolla. Lauluopinnot ilmeisimmin kuuluvat sotilaskoulutukseen, sillä niin oli tunnelma kuin Pavarottin konsertissa, Los Tenoros Impossiblius -nimellä esiintyneet päälliköt tekivät meihin pysyvän vaikutuksen.

Oli mukava kuljeskella vapaasti alueella ja kerätä kukkia, kiitos, meillä oli kivaa.